On ollut hiljaista, koska ei ole ollut oikein mitään sanottavaa. Elämä menee painollaan eteenpäin.
Muutama viikko sitten teimme miehen kanssa reissun Keski-Eurooppaan ja ai että oli mukavaa. Mies hankki reissusta itselleen tuliaisen ja tällä tuliaisella ajellessamme pitkin vieraan maan teitä, tuli tunne, että elämä on tässä ja nyt. Hetkittäin reissussa tuli kokonaisvaltainen onnen tunne, jota harvemmin pääsee tulemaan kotimaisemissa. Joten ehkäpä kannatti lähteä reissuun. Sain minäkin tosin tuliaisia; luonnon kosmetiikkaa ja viiniä. Luulen, että vietämme kesällä muutaman pirskahtelevan illan Susannan kanssa tuliaisviinejä nauttien :)
Myös ovulaatio ajoittui reissuun. Enää en tarvitse testejä ovulaation todentamiseen, vaan tunnen sen jo muutenkin. Mies valaisi minua kertomalla, että jos tulen raskaaksi reissussa, saa lapsemme nimekseen Horst.
Tein tänä aamuna raskaustestin kierron lopun kunniaksi. Negatiivinen. Yllätys. Ei tullut Horstia. Yksi viiva tikussa masensi aamulla melkoisesti, mutta hikinen kymmenen kilometriä aamulla pyörän selässä selvitti päätä ja rauhoitti tunteita. Mies eilen sanoi, että kumpikin tulos on hyvä; positiivinen on toivottu tulos, mutta negatiivisen tuloksen tullessa voi kesälomalla tehdä monia sellaisia asioita, joita en uskaltaisi raskaana ollessa tehdä. Tähän on minunkin uskominen. Kolmen epäonnistuneen raskauden jälkeen tiedän olevani hermoheikko odottaja, joka kietoutuu talonsa sisälle pumpuliin raskauden aikana, välttäen kaikkea ja kaikkia asioita, jotka voivat uhata raskauden jatkumista. Mieheni tietää tämän myös varsin hyvin :)
Eilen meillä oli juhlapäivä, koska nuorimmainen perheemme jäsen täytti kuusi kuukautta. Kuusi kuukautinen pikkuisemme on vilkas, jäntevä ja energinen kolmekymmentäkiloinen prinsessa. Hurmaava olento, joka eilen kävi elämänsä ensimmäistä kertaa tutustumassa järviveteen. Isoveli uiskenteli tottuneesti järvessä ja pikkuneiti haukkui rantavedessä toista tulemaan heti takaisin. On ne vaan hassuja elukoita :)
