Lapsivesipunktio

Kävimme reilu viikko sitten lapsivesipunktiossa ja ensimmäiset tuloksetkin jo saimme. Punktio tuntui yhtä epämiellyttävältä toimenpiteeltä kuin edelliselläkin kerralla. Tällä kertaa erona oli se, että näytteitä otettiin kaksi kertaa - kummastakin pussista oma näytteensä. Etsin etukäteen tietoa lapsivesitutkimuksesta kaksosraskaudessa, mutta eipä siitä juurikaan tietoa ollut saatavilla. Ennen toimenpidettä juttelimme ja kävimme tulevan punktion läpi kätilön kanssa ja saimme kysyä kaikki mieltämme askarruttaneet kysymykset. Itseäni mietitytti varsinkin riski, eli kun näyte otetaan kaksi kertaa, niin liittyykö tähän enemmän riskejä. Riskit ovat kuitenkin samat lapsivesipunktiossa sekä yksöis- että kaksoisraskaudessa. Suurin toimenpiteeseen liittyvä riski on se, että toimenpiteen yhteydessä kohtuun pääsee bakteereita, jotka aiheuttavat keskenmenon. Itse pelkäsin melkoisesti ennen ja jälkeen toimenpiteen, että tämä riski toteutuisi kohdallamme, mutta samaa pelkää varmasti moni muukin toimenpiteeseen joutuva.

Kaksoisraskaudessa otetaan näyte ensin toisesta lapsivedestä ja näytteen oton jälkeen lapsiveteen laitetaan pienimäärä sinistä ainetta (jonka nimeä en muista). Tällä varmistetaan se, että seuraava näyte on varmasti toisen sikiön lapsivedestä, eikä jo otetusta lapsivedestä.

Mielestäni punktio ei varsinaisesti juurikaan satu, mutta tuntuu hyvin epämiellyttävältä. Toimenpiteen jälkeen ainakin minulla kohtu on arka ja jotenkin "närkästyneen" oloinen. Meillä punktioaika oli heti aamusta ja sen jälkeen ajeltiin kotia ja loppupäivän minä makasin sohvalla miehen hoitaessa koiran ulkoilutukset ja kaupassakäynnin.

Tuloksien odottelu onkin sitten asia erikseen :) Itse pystyin olemaan melko levollisin mielin tuloksien odottelun suhteen, koska lääkäri ultrasi ennen punktiota kaikki näillä viikoilla näkyvät rakenteet ja sanoi, että kaikki mitat ja muut rakenteet näyttävät juuri siltä kuin pitääkin ja varmisti vielä, että haluanko varmasti tehdä punktion, vaikka mitään hälyyttävää ei näykään. Olin jo aiemmin miettinyt punktion tarpeellisuutta ja tullut pienessä päässäni siihen tulokseen, että haluan punktioon mennä, koska loppuraskaudesta olisi saattanut muuten tulla henkisesti vieläkin raskaampaa. Tulokset saimme viiden päivän päästä punktiosta, mutta näihin viiteen päivään sisältyi viikonloppu. Ja tulokset olivat mitä parhaimmat, eli kummankin pojan ensimmäiset kromosominäytteet olivat normaalit <3 <3 Toiset tulokset tulevat parin viikon päästä, joissa on tutkittu poikien koko kromosomisto. Tätä laajaa tutkimusta ei tehdä kuin vain silloin, kun taustalla on aiempi kromosomipoikkeavuus. Muussa tapauksessa tehdään vain tämä tutkimus, jonka tulokset mekin jo saimme, jossa on tutkittu trisomiat 13, 18 ja 21 ja tiettyjä sukukromosomihäiriöitä eli kaikista yleisimmät ja vakavimmat kromosomihäiriöt.

Tulokset olivat suunnaton helpotus ja hieman taas vahvistui tunne, että nyt tämä oikeasti tapahtuu meille. Matka on vielä pitkä, mutta hyvillä mielin jatkamme odotusta, että pojat kesällä syliimme saamme :)

Susannalle kertominen

Kerroin Susannalle raskaudestani pari päivää sen jälkeen, kun olin positiivisen raskaustestin tehnyt. Halusin kertoa Susannalle asiasta mahdollisimman pian. Tiesin, että tulen pahoittamaan ystäväni mielen uutisellani, mutta samalla tuntui, että tekisin jollain tavalla väärin, jos en mahdollisimman aikaisessa vaiheessa asiasta kertoisi. Susanna otti uutisen vastaan melko tyynesti -tai siltä se ainakin vaikutti. Hän tiesi kuitenkin yrityksestämme, joten ihan puskista raskausuutinen ei varmaankaan tullut.

Toivoin koko sydämestäni, ettei raskauteni tulisi vaikuttamaan ystävyyteemme, ja toivon sitä edelleen. Ennen joulua tuntui, että välimme olivat muuttuneet ja viilentyneet, mutta nykyään vaikuttaa taas paljon paremmalta. Ystävyytemme Susannan kanssa on kuitenkin minulle todella tärkeä ja toivon että saan pitää ystäväni elämässäni.

Olen yrittänyt hehkuttaa raskautta mahdollisimman vähän Susannalle, mutta aina välissä sitä huomaa sanoneensa jotain, josta jälkeen päin miettii, että kuinkakohan pahasti toinen pahoitti mielensä. Tiedän kuitenkin jollain tasolla, miltä Susannasta tuntuu, kun läheinen ihminen tulee raskaaksi ja yritän ottaa hänen tunteensa mahdollisimman hyvin huomioon. Ehkäpä saamme lukea myöhemmin Susanna postauksen siitä, kuinka olen tässä asiassa onnistunut :)

Vuosi 2013

Hyvää alkanutta vuotta 2013 kaikille!

Siitä on pitkä aika, kun viimeksi olen kirjoitellut, mutta näin uuden vuoden kunniaksi päätin kirjoitella kuulumisia. Ja mikäs tässä kirjoitellessa, kun juuri äsken huikkasin miehelleni, että tunsin todennäköisesti tökkäisyn alavatsassani - eli raskaana ollaan! Tällä hetkellä raskausviikkoja on tarkalleen 12+6. Olemme käyneet jo muutamassa ultrassa, joista viimeisin oli viime viikon np-ultra. Tällä hetkellä odottelemme, että yliopistosairaala ilmoittaa meille ajan, jolloin voimme mennä lapsivesipunktioon. Punktio tehdään viikolla 15 eli parin viikon kuluttua.

Jo ensimmäisessä ultrassa viikolla 6 meille paljastui, että odotamme kaksosia :) Yllätys oli erittäin mieluinen ja ajattelin heti, että näinhän sen pitääkin mennä. Onnen tunne ensimmäisen ultran jälkeen oli valtava.

Raskauden ensimmäinen kolmannes meni yllättävän nopeasti ja suht vähällä stressaamisella. Asiaa auttoi se, ettei alkuraskaudessa ollut vuotoja tai kipuja ja huonovointisuus oli jokapäiväinen kaveri, joka osaltaan rauhoitti mieltä. Tällä hetkellä suurin huoli on pikkuisten kromosomit. Välillä pelkään kromosomihäiriötä paljon, mutta olen psyykannut itseäni siihen, että minun ei kannata murehtia asiasta, jolle en voi mitään.

En tehnyt uudelle vuodelle yhtään lupausta, mutta kirjoitin paperille ylös toiveeni vuodelle 2013. Listani alkoi toiveella "Tulla terveiden kaksosten äidiksi" <3