Juhannuspojat

Makoilen juuri parhaillaan sairaalasängyssä unta odotellen. Ja mikä tärkeintä, vieressäni omassa pyörillä kulkevassa kopassaan nukkuvat juhannuksena syntyneet kaksospoikamme. Herrat syntyivät raskausviikolla 37+4 kiireellisellä sektiolla. Suunniteltu sektio oli varattu kahden päivän päähän, mutta ihan sinne saakka pojat eivät malttaneet odottaa. Sektioon päädyttiin poikien asentojen takia. Herra A oli perätarjonnassa tulossa jalka edellä, joten alatiesynnytys ei ollut mahdollinen.

Pojat ovat hyvän kokoiset kaksosiksi; Herra A 3170g 49 cm ja Herra B 2855g 48 cm. Tähän vielä lisäksi kaksi istukkaa, niin voitte kuvitella mahani koon loppuvaiheessa :) Olemme olleet sunnuntaista lähtien sairaalassa ja tänään pääsemme kotiin.

Tällä hetkellä tuntuu, että elämä on juuri niin kuin sen pitää ollakin. Pojat ovat ihanat ja rakkaus heitä kohtaan on jotain käsittämätöntä. Olen kiitollinen itselleni, että kaikkien vastoinkäymisten jälkeen en luopunut toivosta ja jaksoin luottaa tulevaisuuteen. Yhtä lailla olen kiitollinen myös miehelleni hänen olemassaolostaan ja kaikesta, mitä häneltä olen saanut.

Teksti on hormonihuuruisen imelää, mutta suotakoon se minulle. Kaikki on nyt hyvin <3

Vuosi 2013

Hyvää alkanutta vuotta 2013 kaikille!

Siitä on pitkä aika, kun viimeksi olen kirjoitellut, mutta näin uuden vuoden kunniaksi päätin kirjoitella kuulumisia. Ja mikäs tässä kirjoitellessa, kun juuri äsken huikkasin miehelleni, että tunsin todennäköisesti tökkäisyn alavatsassani - eli raskaana ollaan! Tällä hetkellä raskausviikkoja on tarkalleen 12+6. Olemme käyneet jo muutamassa ultrassa, joista viimeisin oli viime viikon np-ultra. Tällä hetkellä odottelemme, että yliopistosairaala ilmoittaa meille ajan, jolloin voimme mennä lapsivesipunktioon. Punktio tehdään viikolla 15 eli parin viikon kuluttua.

Jo ensimmäisessä ultrassa viikolla 6 meille paljastui, että odotamme kaksosia :) Yllätys oli erittäin mieluinen ja ajattelin heti, että näinhän sen pitääkin mennä. Onnen tunne ensimmäisen ultran jälkeen oli valtava.

Raskauden ensimmäinen kolmannes meni yllättävän nopeasti ja suht vähällä stressaamisella. Asiaa auttoi se, ettei alkuraskaudessa ollut vuotoja tai kipuja ja huonovointisuus oli jokapäiväinen kaveri, joka osaltaan rauhoitti mieltä. Tällä hetkellä suurin huoli on pikkuisten kromosomit. Välillä pelkään kromosomihäiriötä paljon, mutta olen psyykannut itseäni siihen, että minun ei kannata murehtia asiasta, jolle en voi mitään.

En tehnyt uudelle vuodelle yhtään lupausta, mutta kirjoitin paperille ylös toiveeni vuodelle 2013. Listani alkoi toiveella "Tulla terveiden kaksosten äidiksi" <3