perjantai 28. kesäkuuta 2013

Juhannuspojat

Makoilen juuri parhaillaan sairaalasängyssä unta odotellen. Ja mikä tärkeintä, vieressäni omassa pyörillä kulkevassa kopassaan nukkuvat juhannuksena syntyneet kaksospoikamme. Herrat syntyivät raskausviikolla 37+4 kiireellisellä sektiolla. Suunniteltu sektio oli varattu kahden päivän päähän, mutta ihan sinne saakka pojat eivät malttaneet odottaa. Sektioon päädyttiin poikien asentojen takia. Herra A oli perätarjonnassa tulossa jalka edellä, joten alatiesynnytys ei ollut mahdollinen.

Pojat ovat hyvän kokoiset kaksosiksi; Herra A 3170g 49 cm ja Herra B 2855g 48 cm. Tähän vielä lisäksi kaksi istukkaa, niin voitte kuvitella mahani koon loppuvaiheessa :) Olemme olleet sunnuntaista lähtien sairaalassa ja tänään pääsemme kotiin.

Tällä hetkellä tuntuu, että elämä on juuri niin kuin sen pitää ollakin. Pojat ovat ihanat ja rakkaus heitä kohtaan on jotain käsittämätöntä. Olen kiitollinen itselleni, että kaikkien vastoinkäymisten jälkeen en luopunut toivosta ja jaksoin luottaa tulevaisuuteen. Yhtä lailla olen kiitollinen myös miehelleni hänen olemassaolostaan ja kaikesta, mitä häneltä olen saanut.

Teksti on hormonihuuruisen imelää, mutta suotakoon se minulle. Kaikki on nyt hyvin <3

1 kommentti:

mimmu kirjoitti...

Voi Viivi, kylmät väreet menee nahkaa pitkin. Olen ääääärettömän onnellinen teidän puolesta. Paljon Onnea perheellenne <3