Möhömahan kuulumisia

On pitänyt kirjoitella kuulumisia monta kertaa, mutta nyt, kun Mimmu kysyi erikseen kuulumisia, niin on jo korkea aika niitä kirjoitella.

Meille kuuluu hyvää. Tänään alkoi rv 27+0, mikä tuntuu hienolta! Rakenneultran jälkeen olen käynyt sairaalalla ultrassa kahden viikon välein. Käyntejä on näin tiheästi omasta toiveestani, sillä saan ylivoimaisesti parhaiten mielenrauhan sillä, että saan säännöllisesti kuulla, että pojilla on kaikki hyvin. Muutamaan otteeseen minulta on kysytty keskusteluavun tarvetta, mutta en itse koe sitä tarpeelliseksi, enkä sellaiseksi, josta mielenrauhan saan.

Vatsani on jo melkoisen kokoinen ja vastaa kooltaan yksöisraskauden viimeisten viikkojen vauvamahaa. Elo ja olo vatsan kanssa tuntuu ja aiheuttaa rajoitteita. Olen käynyt töissä säännöllisesti, mutta ajattelin tiedustella huomisella sairaalareissulla lääkäriltä sairasloman mahdollisuutta. Töissä käynti ja siellä istuskelu tuntuu nykyään jo itsessään työltä ja keskittymiskyky on minimaalista, joten sen takia toivoisin saada jäädä jo kotiin kasvattelemaan kumpuani ja poikiani.

Pojat (mielikuvituksellisesti tekonimiltään Herra A ja Herra B) kasvavat samaa vauhtia yläkäyrän tuntumassa. Sokerirasituksessa varmistettiin, etten vaan kasvattele poikia sokerilla, mutta kyllä he ihan ilman sokeriakin kasvavat. 

Henkisesti olen pärjäillyt mielestäni todella hienosti. Parin viime viikon aikana olen kylläkin huomannut, että pelot ovat lisääntyneet ja näistä neuvolassakin mainitsin. Neuvolan terkkarini on todella mukava ja hyvä terkkari ja hänen kanssaan on ollut hyvä käydä pelkoja läpi. Lähinnä homma menee siten, että olen kehitellyt jonkun käsittämättömän pelon, jonka terkkari sitten kumoaa ja perustelee, miksi pelko ei ole aiheellinen. Prosessi toimii tällä tavoin hyvin, joten kiitokset kärsivälliselle terkkarilleni.

Yksi lääkäreistä ehdotteli käynnistystä 37 viikolla, ellei pojat ole syntyneet itsestään tuota ennen. Tuohon 37 viikkoon on aikaa kymmenen viikkoa. Pitkä aika, mutta silti kuitenkin aika lyhyt. Luulen kyllä, että mitä pidemmälle mennään, sitä pidemmäksi odottavan aika käy.